Kiireen Keskellä – Matka Kohti Tasapainoa

04.02.2025
Elämme maailmassa, jossa nopeus, tuottavuus ja jatkuva kiire tuntuvat olevan normi. Tämä saattaa joskus tuntua ristiriitaiselta, kun omassa elämässä haluaisi noudattaa "hidasta elämää" -kulttuuria. Se kulttuuri, jossa otetaan aikaa, kuunnellaan itseään, valitaan tietoisesti hetket, joissa todella elämme tässä ja nyt. Mutta entä kun elämä tuo eteen tilanteen, jossa kiireen ja kiireettömyyden välinen raja hämärtyy?

Olen hieroja, hyvinvointiyrittäjä, ja samalla elämän kanssa tasapainoa etsivä ihminen. Elämäni on usein juuri tätä ristiriitaa – halu elää rauhassa ja samalla pyörittää useita työpisteitä ja opiskella uutta. Luoda ja tehdä koko ajan jotain. Alkuvuodesta löysin itseni tilanteesta, jossa olin avannut kaksi uutta työpistettä samaan aikaan. Jotenkin uskoin, että pystyn hallitsemaan kaiken, että voin antaa aikaa myös uusille haasteille ja oppimiselle, kuten jäsenkorjausopinnoille. Olin innoissani, sillä tiesin, että tämä uusi taito tulisi täydentämään hierojan ammattitaitoani ja vievän syvemmälle kehon ymmärtämiseen.

Mutta kuten monesti elämässä, aika ei ole rajaton. En ollut osannut ennakoida, kuinka paljon aikaa se kaikki vaatisi. Hetken aikaa toivoin, että voisin hallita aikani täydellisesti ja tuntea, kuinka työni ja opiskeluni tuovat juuri sitä, mitä kaipasin: tasapainoa. Mutta asiat eivät menneet aivan niin.

Sitten tuli hetki, jolloin käteni alkoivat kipuilla, eivätkä ne enää kestäneet samalla tavalla kuin ennen. Kehoni antoi merkin: "Pidä tauko." Hierojan kädet ovat työkalut, ja kun ne väsyvät, koko yrittäjän arki on vaarassa. Niinpä tein sen päätöksen, josta en ollut aluksi varma. Pistin jäsenkorjausopinnot tauolle. Se oli vaikea valinta, mutta samalla helpotus. Tajusin, että en voi tehdä kaikkea kerralla.

Tämä oli se hetki, jolloin tajusin, kuinka tärkeää on myös luopua, jotta voi keskittyä siihen, mikä todella merkitsee. Vaikka luopuminen ei ole aina helppoa, se voi tuoda uutta voimaa ja selkeyttä elämään. Priorisointi on avain siihen, että voi elää ja työskennellä kestävällä tavalla.


Nyt, kun olen saanut enemmän aikaa hengittää, huomaan, että vaikka opintojen ja uusien työpisteiden välillä jouduin tekemään valintoja, se on antanut minulle myös mahdollisuuden elää enemmän sitä, mitä itse todella arvostan. Minulla on enemmän aikaa asiakkaille, enemmän energiaa elämän pienille, tärkeille asioille. Aikaa perheelle, ystäville ja itselleni – kaikille niille asioille, jotka tekevät elämästä täyteläistä ja merkityksellistä.

Tämä kokemus on opettanut minulle, että hidastaminen ei tarkoita, etteikö voisi olla kunnianhimoinen tai menestyvä. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Joskus hidastaminen ja valintojen tekeminen antavat enemmän energiaa tärkeille asioille – niille, jotka auttavat minua olemaan paras versio itsestäni, niin työssä kuin elämässä muutenkin.

Tärkeintä ei ole tehdä kaikkea, vaan keskittyä siihen, mikä vie elämässä eteenpäin ja antaa voimaa. Tämä ei ole vain työelämän näkökulma, vaan myös henkilökohtainen matka kohti tasapainoa. Joskus se tarkoittaa, että joutuu luopumaan jostain unelmasta hetkeksi – mutta tärkeintä on, että uskaltaa priorisoida ja kuunnella itseään.
Elämä on jatkuvaa tasapainoilua, ja olen oppinut, että hidastaminen ei ole heikkoutta, vaan viisautta. Se, että valitsee itselleen sopivan tahdin, voi tuoda enemmän voimaa ja iloa kuin koskaan voisi kuvitella. 

Jos sinäkin löydät itsesi tilanteesta, jossa tuntuu, että aika on tiukassa, ei ole häpeä antaa itselleen lupa valita, mikä on tärkeintä juuri nyt. Hyväksy, että joskus täytyy luopua, jotta voimme keskittyä siihen, mikä todella antaa elämään merkityksellisyyttä.

Seesteistä "zen-elämää" ei aina tarvitse tavoitella täydellisesti, mutta sen idea on arvokas: olla läsnä, valita ja elää omien arvojensa mukaan. 


Mitä parhainta alkanutta vuotta juuri sinulle toivottaen,

Ulla 💖✨